Artikkelit
Etelä-Suomen Sanomat, Jyrki Pylväs 29.6.2010
Poikkeuksellisen hieno teosvalikoima
Ahkerasti näyttelyitä kiertävälle taideähky on varmasti tuttu tunne. Silmien editse vilistävät kuvat, veistokset, videot ja tilat alkavat ennemmin tai myöhemmin näyttää samanlaisilta. Varsinkin laajoissa ryhmänäyttelyissä hienotkin teokset saattavat vaikuttaa bulkkitavaralta, usein hämärän ajattelun, leväperäisen kuratoinnin tai teosmyynnin maksimointiin tähtäävän näyttelysuunnittelun takia.
Runsaudenpulaan liittyvä latteuden kokemus on ikävän yleinen, mutta toisaalta juuri sitä vasten erityisen vaikuttavat elämykset näyttäytyvät niin arvokkaina. Villa Roosan Naturalia-näyttely on esimerkki tällaisesta arvokkaasta onnistumisesta. Näyttelyn massiivinen teema, luonto ja luonnollisuus monine merkityksineen, tulee käsitellyksi poikkeuksellisen hienon teosvalikoiman kautta.
Entisen huopatossutehtaan kolmeen kerrokseen ja puutarhaan levittäytyvä näyttely on laaja ja monipuolinen, mutta mainittua taideähkyä ei pääse syntymään. Ajatuksella koottu kokonaisuus nimittäin muodostuu katsojan näkökulmasta ilahduttavan intuitiiviseksi kokemukseksi.
Kirsi Tapperin lempeän humoristiset ja mutkattomat puureliefit edustavat harmonista luontosuhdetta parhaimmillaan. Jotain samaa on myös Aino Kajaniemen kuvakudoksissa, luonnollisuutta yhdistyneenä tekniseen taituruuteen.
Tuula Närhisen Aaltokiikari-teoksen taas voisi kiteyttää metodiksi nähdä luonnon luomaa kauneutta. Aino Favénin elämyksellisessä Maisema kesällä –installaatiossa erillisiksi irrotetut yksityiskohdat muodostavat kokonaisen näkymän. Favénin Kasvuhuone-teokselle antoi lisävaikuttavuutta näyttelyvierailun osuminen tuuliselle kesälauantaille: räystäiden alta vintille puskeva puhuri laittoi projisointipintoina käytetyt silkkikankaat liikkeelle.
Oikean luonnon ja sivilisaation rajapinnalla liikkuu myös Ilkka Halson Garden with a View. Halson valokuvista tuttu rakennustelinekonstruktio Villa Roosan puutarhassa on monella tapaa hämmentävä näky. Teoksen sisään suljettuun osaan luontoa ei ole pääsyä, mutta näkymä siihen on hyvin miellyttävä. Tiina Itkosen unenomaiset valokuvat Grönlannista toimivat eräänlaisena pari Halson installaatiolle. Näkymät sulavista jäävuorista sumussa ovat muistutus ihmisen pienuudesta luonnon mahdin rinnalla. Urbaanissa, umpiteknologisessa ja massatuotteiden täyttämässä ympäristössä elävä 2010-luvun ihminen hakee myös yhteyttä luontoon.
Petri Ala-Maunuksen ja Minna Soraluoman työt ovat tyylillisesti sukua toisilleen. Molempien töissä poisheitetylle roskalle annetaan uusi elämä merkityksellisenä taideobjektina korkeatasoisen käsityön kautta. Ala-Maunuksen ympäri maailmaa keräämälleen roskalle ja Ikean pahvipakkauksille maalaamat taidokkaat öljyvärimaisemat kiteyttävät ihanteen ja todellisuuden välisen ristiriidan. Soraluoman kirjonta- ja ompelutöissä luontokuvasto – pakastepussien pittoreskit maatilat ja iloiset eläimet – on tuotettu suuressa mittakaavassa etukäteen. Kummankin taiteilijan töiden edessä huomaa myös miettivänsä kulutuskulttuuriin kuuluvan todellisuuspaon monia muotoja.
Naturalian ytimessä ovat tavat nähdä ja kokea luonto, se miten siitä ammennetaan niin inspiraatio kuin materiaalitkin. Luontoa katsotaan, sitä tutkitaan, luonnossa ollaan. Sitä käytetään hyväksi ja sitä suojellaan. Naturaliassa luonto on samanaikaisesti rajattuna suurennuslasin alla ja kaikkialla ympärillä.
Hienon näyttelyn teokset tarjoavat näkymiä myös ihmisluontoon, samalla tavoin hauraaseen ja armottomaan.
-----
Etelä-Suomen Sanomat, Anne Siilahti 19.6.2010
Kesänäyttely on Villa Roosassa kukkeimmillaan
Villa Roosan kesänäyttely onnistuu ihastuttamaan tuoreudellaan joka käänteessä.
Moni näyttelyn teoksista on tehty näyttelyä varten, kuten Petri Ala-Maunuksen Ikea Paradise, ylevän romanttinen maisema, jonka hän on maalannut huonekalujen pakkauspahveille.
Tuoreita tai vähän esillä olleita teoksia on paljon: eräs Villa Roosan emännän ja kuraattorin Eerika Malkin "löydöistä" ovat Aino Favénin installaatiot, jotka sijaitsevat entisen huopatossutehtaan vintillä.
– Villa Roosan haasteena on seinäpinnan puute, joten valitsin tänne kolmiulotteisia teoksia, toteaa Malkki.
Kun tilaa on paljon, isotkin työt toimivat. Puutarhassakin on muutama teos: huvimajaan on tämän vuoden tekstiilitaiteilijaksi valittu Aino Kajaniemi ripustanut hehkulamppuja, joissa on kultaköynnöksen pistokkaita.
Mielenkiintoisesti teemasta
Harvemmin tapaa näyttelyä, jonka teokset pysyisivät yhtä kiltisti teemassa kuin nyt. Naturalia tarkoittaa luonnollisia asioita, mutta yhtä hyvin sen voisi kääntää kokonaisuuden nähtyään luonnon juhlaksi, monin eri tavoin lähestyttyinä.
Kristiina Uusitalon metallinhohtoiset pihlajanmarja-maalaukset ovat juhlavia, kun paletin toisesta päästä löytyy Minna Soraluoman roskista tekemät teokset. Ja luontokappaleita ne ovat Kirsi Tapperin puukolla veistämät hevosetkin.
– Eihän Orimattilassa voi olla kesänäyttelyä, jos siinä ei olisi hevosia, naurahtaa Malkki.
Puutarha paketissa
Kuraattori on erityisen ylpeä oman kunnan pojan, valokuvaaja Ilkka Halson rakentamasta installaatiosta puutarhaan.
–Olemme niin onnekkaita, sillä kyseessä on hänen ensimmäinen näyttelyyn tekemä rakennelma. Yleensä hän purkaa ne valokuvausten jälkeen pois.
Teosta voi katsella useasta suunnasta: verkon sisälle istutettu puutarha näkyy parhaiten Villa Roosan sisältä toisen kerroksen ikkunasta, mutta rakennelman massiiviset mittasuhteet paljastuvat vasta sen vieressä ulkona.
On näyttelyssä myös "oikeita" valokuvia kuvaajilta: Tiina Itkosen tuntikausia vaanimia otoksia vaarallisen kauniista jäävuorista, ja Tuula Närhisen tutkijan otteella tekemiä valokuvia.
Tekstiilitaidetta
Villa Roosassa on esillä tekstiilitaidetta, jota ei yleensä paljon näe. Samalla kolmatta kesää Roosaa isännöivät Eerika Malkki ja Jari Granholm tulevat kunnioittaneeksi entisen omistajan Maisa Kaarnan työtä nimenomaan tekstiilitaiteen esille tuojana.
Kaarnan pikkuryijyjä on mukana nytkin, portaikossa.
Naturalla, tekstiili- ja kuvataiteen kesänäyttely Villa Roosassa 8.8. saakka. Avoinna ti–su 11–18, juhannuksena suljettu. Käkelänraitti 4, Orimattila.
Meidän valinnat:
Villa Roosa on pullollaan hienoja teoksia, joita kaikkia ei voi tässä esitellä. Siksi nostimme joukosta esiin suosikkimme, meidän valinnat.
Näyttelyn kuraattori Eerika Malkki: Aino Favénin Maisema kesällä, installaatio vintillä.
– Se on niin meditatiivinen, että sitä voisi jäädä katsomaan vaikka kuinka kauaksi aikaa.
Jutun kuvaaja Leena Liukkonen: Ilkka Halson Puutarha maisemalla, installaatio puutarhassa.
– Osoittaa puhuttelevasti sen, mihin nykymaailma on menossa: koskematonta luontoa on niin vähän, että se vähäinenkin pitää aidata.
Jutun kirjoittaja Anne Siilahti: Aino Kajaniemen Airam-Maria, installaatio hehkulampuista puutarhamajassa.
– Kaunis teos juuri sille sopivassa paikassa puhuu luonnon puolesta.
-----
Orimattilan Sanomat, Anna Humalamäki 18.6.2010
Villa Roosassa luonnon koko kirjo
Kesänäyttelyssä kantaaottavat työt ja sielunmaiseman maalailu sulassa sovussa.
Villa Roosan tekstiili- ja kuvataiteen kesänäyttely Naturalia kietoutuu luonnon ympärille. Näyttelyn keskiviikkoiltana pidettyihin avajaisiin oli saapunut paikallisia taiteen ystäviä, ja noin puolet näyttelyn taiteilijoistakin oli päässyt paikalle.
Näyttelykesä on Eerika Malkille ja Jari Granholmille, Villa Roosan isäntäparille, kolmas.
– Päädyimme luontoteemaan löydettyämme aluksi muutaman taiteilijan, jotka innostivat. Lisäksi aihe on erittäin ajankohtainen, Malkki selvittää.
Näyttelyssä nähdään monenlaisia luontoteemoja ilmastonmuutoksen ja kuluttamisen käsittelemisestä sielunmaisemien maalaamiseen.
– Näyttely loksahtaa todella hienosti kokonaisuudeksi, Malkki kuvailee.
”Kauneuskin on kannanotto”
Tällä kertaa myös Villa Roosan pihan nurkassa seisova huvimaja on valjastettu näyttelykäyttöön, sillä siellä voi ihailla vuoden tekstiilitaiteilijaksi valitun, jyväskyläläisen Aino Kajaniemen Airam-Maria -installaatiota, joka rakentuu 121 hehkulampusta, vedestä ja kultaköynnöksestä. Kajaniemi kertoo saaneensa inspiraation teokseen Intiasta, jossa on vanha tapa laittaa kasvit juurtumaan vesitäytteisiin hehkulamppuihin.
Kajaniemeltä on näyttelyssä esillä myös kuvakudoksia. 11. hetki -työstä voi lukea myös ekologisen kannanoton luonnon puolesta, mutta muuten Kajaniemi ei leimaa itseään erityisen kantaaottavaksi taiteilijaksi.
– Kuiskaan ennemmin kuin huudan. Teen kauneutta, ja sekin on kannanotto, Kajaniemi kuvailee.
Pohjoisen luonnon kuvaelmia
Pohjoisen luonnon haurautta töissään tutkiva jyväskyläläinen tekstiilitaiteilija Hannele Ollakka puolestaan lausuu jyrkkiäkin mielipiteitä ihmisen toimista.
Ollakan mielestä luonto pärjäisi paremmin ilman ihmistä, mutta ihminen tarvitsee luontoa.
– Nykyihminen erottaa usein luonnon ja ihmisen toisistaan, vaikka ihminenkin on osa luontoa. Se, mikä tapahtuu luonnolle, tapahtuu myös ihmiselle, hän sanoo.
Ollakka on joutunut Yhtä kaikki -työnsä parissa taistelemaan luonnonvoimia vastaan hyvin konkreettisella tavalla.
– Teos on hyvin hauras, ja keväinen ilmankosteus uhkaa pehmentää sen, Ollakka nauraa.
Näyttelyssä on esillä myös Ollakan työ Suojaudu, joka on pino erilaisin kemikaalimerkein varustettuja hengityssuojaimia. Ollakkaa huolestuttaa se, että työn ideaa ei välttämättä ymmärretä.
– Pinosta voi ottaa maskin mukaansa, hän selvittää.
Samalla maskin poimija voi pohtia suojaimiin kirjailtujen yhdisteiden merkitystä.
Ollakka kuitenkin huomauttaa, että vahvoista kannanotoistaan huolimatta hän ei halua olla pessimisti vaan herätellä ihmisiä. Toiveikkuutta edustaa töiden joukossa luonnon uusiutumiskykyä kuvaava teos, Begins.
Helsinkiläisen valokuvaajan Tiina Itkosen työt ovat syntyneet kuvausmatkoilla Grönlannissa. Itkonen on tehnyt kuvausretkiä muun muassa paikallisten metsästäjien mukana veneellä.
– Sumu kiehtoo minua. Välillä ei näe mitään, sitten tulee yhtäkkiä jäävuori eteen, Itkonen kuvailee.
Hän on myös kuunnellut paljon paikallisten kokemuksia ilmastonmuutoksesta.
– Meren päällä liikkuneiden metsästäjien on löydettävä uusia metsästyskeinoja, kun jäät sulavat. Ihmisiä myös hukkuu heikkoihin jäihin.
Puutarhassa rakennustelineitä ja tuuliverkkoa
Paikallisia taiteilijoita näyttelyssä edustaa orimattilalainen valokuvaaja Ilkka Halso, jonka töitä on kesällä esillä myös Orimattilan Taidemuseossa. Halson työtä ei voi olla huomaamatta, se on nimittäin Villa Roosan puutarhassa puiden ympärille kietoutuva suuri installaatio, joka koostuu rakennustelineistä ja tuuliverkosta – Halson omimmista materiaaleista.
Halso paljastaa, että työ sai loppusilauksen vasta puoli tuntia ennen avajaisten alkamista.
Installaatiota on tarkoitus tarkastella Villa Roosan yläkerrasta.
– Sieltä aukeaa tunnelin läpi näkymä yksityiseen puutarhaan, Halso selvittää.
Helsinkiläisen taidemaalarin Kristiina Uusitalon töitä on esillä Villa Roosan toisessa kerroksessa. Uusitalo tarkastelee teoksissaan yleensä jotakin valoa heijastavaa elementtiä. Näytteillä olevissa, pihlajanmarja-aiheisissa maalauksissa se on lumi.
– Pihlaja on suomalaiselle ja myös kristitylle merkityksellinen, Uusitalo kertoo.
– Syksyssä runsaus ja menetys kohtaavat. Myös ihmiselämään liittyy menetys ja sen sietäminen. Minua kiehtovat siirtymäkohdat, ja olenkin maalannut paljon teoksia, jotka käsittelevät oivaltamisen hetkiä.
-----
Etelä-Suomen Sanomat, Anne Siilahti 3.4.2010
Kohta sattuu leukaan
Villa Roosan kalenteriin raivattiin tilaa kevätnäyttelylle
Tapani Kokon veistämä poika näyttää siltä, että kohta sattuu – nyrkkeilijän ponnettomasta lyönnistä ja avuttomasta ilmeestä päätellen luultavasti häneen itseensä.
Linnun pieni hipaisu –veistoksen taustalla ovat Kokon lapsuusmuistot vierailuista nyrkkeilyä harrastavien serkkupoikien luokse. Serkut odottivat ”lintua” innokkaasti jo eteisessä.
Tapani Kokon puuveistokset ovat entistä värikkäämpiä, mutta värikkyys ei ole pelkkää iloa: se voi kätkeä alleen traagisiakin tarinoita, kuten lintu-nyrkkeilijä muistuttaa.
Kokon työt ovat esillä Villa Roosan ensimmäisessä kevätnäyttelyssä Orimattilassa viiden muun taiteilijan kanssa. Eerika Malkki ja Jari Granholm tekevät näyttelykalenteriin tilaa kevätnäyttelylle perinteisen kesänäyttelyn lisäksi. Primavera-näyttely järjestetään tästä lähtien aina huhtikuussa.
- Kevätnäyttelyissä ei ole teemaa, ja taiteilijoita on vähemmän kuin kesällä. Jokainen saa siten esitellä laajemmin teoksiaan, Malkki ja Granholm kertovat.
Villa Roosan alakerta on varattu lähes kokonaan Tapani Kokon teoksille. Yhtä laajasti hänen tuotantoaan ei ole ollut esillä useaan vuoteen. Isojen ja pienten puuveistosten lisäksi siellä on veistäjän uusimpana aluevaltauksena puupiirroksia ja suoria piirroksia puulle.
Kevään henkeä
Primaveran hengen on tavoittanut hyvin maalauksissaan näyttelyn kuopus Fanny Tavastila. Raikkain pastellivärein Tavastila on kuvannut vaikutelmia Kööpenhaminan Tivolista. Sieltä on tunnistettavissa muun muassa maailmanpyörä ja kiinalaiset lyhdyt.
Esa Blick kuuluu niihin maalareihin, jotka pysyvät uskollisina tyylilleen, mutta onnistuvat aina hiukan uudistamaan sitä. Uusimmissa maalauksissa kolmiulotteinen hiekkapinta on saanut lähes yhtenäisen värikylvyn.
Villa Roosa oli ennen nykyisiä omistajiaan tunnettu erityisesti tekstiilitaiteestaan. Siitä on muistumia Eva-Riitta Pesosen laskoksia kuvaavissa maalauksissa. Valo ja varjo leikkivät klassisessa aiheessa.
Maalausten ja veistosten sarjan täydentää Leena Juvosen keramiikka. Niskatyynyt ja niissä kuvatut kasvot ja eleet vievät ajatukset itään. Taiteilija työskenteli taannoin Kiinassa ja joutui kieltä taitamattomana perehtymään elekielen käyttöön.
Arto Korhosen akvarellit ovat jo yksin hyvä syy käydä Villa Roosassa. Hänen kehittämänsä akvarellitekniikka mahdollistaa supertarkan, lähes valokuvaa muistuttavan jäljen. Kasviaiheisten teosten lisäksi esillä on maantienäkymiä Orimattilan ja Pukkilan väliltä.
-----
Orimattilan aluelehti, Stiina Ikonen 7.4.2010
Primavera vetää päin näköä
Ensi silmäyksellä Villa Roosan kevätnäyttely pursuaa silkkaa riemua. Tapani Kokon puiset hahmot täyttävät ison salin, eikä niissä ole säästelty kirkkaita värejä. Pojannulikoilla on sinivalkoisia pääkalloshortseja, iloisen punaisia rumpuja, niskatatuointeja, ja seinillä tanssivat vilkkusilmäiset tytöt.
Mutta kuten taiteessa parhaimmillaan, ensikohtaaminen hämää. Lähempää tarkasteltuna Kokon veistoksista paljastuu pahaa-aavistamattomalle katselijalle herkullisia, jopa julmia yksityiskohtia.
Esimerkiksi käy Linnun pieni hipaisu -niminen teos, joka seisoo keskellä huonetta. Se kertoo tarinaa nuoresta pojasta, joka nyrkkeilyhanskoissaan on juuri saamaisillaan nyrkistä, oman huitaisun mentyä ohi.
– Sanotaan, että pojalla on kovasti intoa, mutta taito on vielä hakusessa. Ilme kielii, että nyt taitaa tulla osuma omaan naamaan, Kokko itse luonnehtii.
Pojalla on yllään niin sanotut kuolemahousut.
– Pääkallot kumpuavat lasten maailmasta. Se kuviohan on tullut kovasti muotiin, pienillä vauvoillakin saattaa olla päällä vaate, jossa on pääkalloja, Kokko toteaa.
Ai niin, onhan myös tyttöjä
Tapani Kokko ammentaa taidettaan lasten maailmasta, ja on tullut tunnetuksi etenkin poikaveistoksistaan. Siksi Villa Roosan seinällä komeilevat Tanssivat tytöt yllättävät.
– Yhdessä vaiheessa muistin, että ai niin, tyttöjäkin olemassa, hän nauraa.
Maalauksissa jytisee kunnon rokkimeininki, helmat heiluvat ja peppipitkätossumaiset hahmot irroittelevat huolella.
– Luulen, että he tanssivat Rolling Stonesia. Olen lukenut kauan sitten Marianne Faithfullin (Mick Jaggerin entinen tyttöystävä) elämäkerran, ja rokkitouhu on ollut todella vallankumouksellista. Tanssivia tyttöjä ei voi pysäyttää mikään.
Niin orimattilalainen kuin taiteilija onkin, osanotto Primaverassa on hänelle ensimmäinen laajan mittakaavan näyttely lähiseudulla, vuonna 2004 Lahden taidemuseossa pidettyä näyttelyä lukuunottamatta. Taideteokset antavat oivan näytön Kokon tämän vuosituhannen tuotannosta.
Kuuden taiteilijan tyylinäyte
Primavera on uusi näyttelykokonaisuus, jolle Villa Roosan isäntä Jari Granholm lupaa jatkoa ensi keväänä. Kuvataiteen kevätnäyttely ei kahlitse itseään teemoihin, vaan sen tarkoituksena on antaa yleisölle kokonaisvaltainen taide-elämys. Samalla taiteilijoilta saadaan esille kattava otos töistään.
Tämän kevään Primaverassa nähdään lahtelaisen Esa Blickin jylhiä akryylimassasta ja hiekasta syntyneitä teoksia sekä toisaalta herkkiä, Eva-Riitta Pesosen öljyvärimaalauksia, joiden useissa kerroksissa tutkitaan valon ja varjon leikkiä laskosmaisissa pinnoissa.
Paikallista väriä tuovat Arto Korhosen luontoaiheiset akvarellit, joiden maisemissa kuljetaan Pukkilasta Orimattilaan. Korhonen on maalannut osan näyttelyn tuotoksista New Yorkin residenssissä.
Oma lukunsa on Leena Juvonen, Kiinasta oppia ammentanut taiteilija, joka on perehtynyt kiinalaiseen eleettömään kommunikaatioon. Muodot puskevat perinteisistä niskatyynyistä, ja tekniikassa on hyödynnetty polttouunia.
Fanny Tavastila taas on herkissä öljyväritöissään ilmentänyt tivoliaihetta. Tavastila on opiskellut Kööpenhaminassa ja poiminut tivoliteeman matkansa varrelta.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen näyttely on avoinna Villa Roosassa Käkelänraitilla 3.4. – 2.5. torstaista sunnuntaihin klo 12–17.
-----
Etelä-Suomen Sanomat, Maria Ollikainen 21.7.2009
Kolmen kerroksen väkeä Villa Roosassa
Orimattilan Villa Roosan uudet omistajat Eerika Malkki ja Jari Granholm ovat tehneet hyvää työtä vanhassa huopatossutehtaassa.
Koko rakennuksen vinttiä myöten kattava kesänäyttely on virkistävä ja harkiten rakennettu.
Kerrosten välillä on kuitenkin eroja. Teokset ovat sitä kiinnostavampia ja ripustukset onnistuneempia mitä lähempänä maanpintaa pysytellään.
Pohjakerroksen suuressa huoneessa roikkuu katosta kaksi pikkutytön mekkoa, jotka Virpi Vesanen-Laukkanen on näprännyt tulitikuista. Hitusen epämiellyttävä tunne kouraisee vatsanpohjaani ilmavirrassa hiljaa heilahtelevien mekkojen edessä. Kuoleman uhka on aavistuksena läsnä, mutta silmät mieltyvät huolelliseen käsityöhön.
Alakerran teoksissa viehättää ilmaisuvoimaisuuteen yhdistyvä innovatiivinen materiaalien käyttö. Janna Syvänoja on ommellut perinteisestä käyttömateriaalista, tuohesta, ihan puhtaasti taidetta. Vastaavasti tuhannet pussinsulkijat ovat taipuneet Outi Martikaisen käsissä jonkinlaiseksi paimenpojan piknikvälineistöksi.
Tekstiilitaiteilija Tiina Ripatilta on näyttelyssä vain yksi teos, mutta sitäkin mieleenpainuvampi. 1900 -luvun alun neoimpressionismiin vivahtavaa ompelutyötä kelpaa katsella läheltä ja kaukaa. Valkeasta valosta ja väristä kylläinen metsä herkistää kesäisen iltapäivän lempeydessä.
Tulevaisuuden maisemissa
Odotin ennakkoon Villa Roosa -vierailulla erityisesti Juho Karjalaisen uusia etsauksia, eikä toisen kerroksen kulmauksessa majaileva Karjalainen petä. Mehevä ja ilmava jälki tekee tanakoista mieshahmoista varsin aistillisia.
Ilkka Halso rakentaa tietokoneella käsittelemissään valokuvissa dystopioita ihmisen ja luonnon alistussuhteesta. Luonto on paloiteltu ja muutettu spektaakkeliksi.
Ajatus kesämökkimaisemaa viiltävästä vuoristoradasta on huima. Tietokoneen jäljen kyllä huomaa, mutta se lienee tarkoituskin.
Olli Marttilan pastellityöt näyttävät villan innovatiivisen annin keskellä tavanomaisilta, itse tehdyistä pastelliväreista huolimatta.
Onnistuneilla värivalinnoilla Marttila on kuitenkin saanut teoksiin surrealistista outoutta.
Värit katoavat hämärään
Lämpimän vintin nostalginen tuoksu tulvahtaa vastaan jo kynnyksellä. Sinänsä jännittävän tilan käyttö vaatii vielä vähän harkintaa ja parantelua, jotta se yltäisi samalle tasolle alempien kerrosten tilan ja teosten kauniin liiton kanssa.
Nyt hämäryys imaisee Helen O`Haren huopatöiden jo muutenkin niukat sävyt, niin että katsoja tihrustaa tummaa massaa.
Joachim Sederholmin kokonaisuus jatkuu puutarhassa ihmisaiheisilla veistoksilla, mutta kuvanveistäjä ilmaisee itseään toistaiseksi paremmin tutulla hahmollaan, koiralla. Elämän kolhima Rakki vintin nurkassa jättää tassunjäljen sydämeen.
-----
Suomenmaa, Heli Hämäläinen 23.6.2009
Huopatossutehtaasta taidenäyttelytilaksi
Orimattilassa sijaitsevan Villa Roosan kesänäyttely ilahduttaa
monipuolisuudellaan
Ei voi väittää, että vanhassa huopatossutehtaassa olisi hiljaista.
Orimattilan kauneimmaksi rakennukseksi kuvattu entinen huopatossutehdas
Villa Roosa suorastaan kuhisee elämää kesän taidenäyttelyn avajaisten
kynnyksellä.
Talon isäntä Jari Granholm juoksentelee ympäri pihaa tikapuita kantaen.
Hänen puolisonsa Eerika Malkki puolestaan koettaa taiteilijoiden avustamana
ehtiä siivoamaan vintiltä pois kaiken näyttelyyn kuulumattoman, ennen kuin
vieraat saapuvat paikalle.
Yrittäjäpariskunta on ehtinyt asua Villa Roosassa vajaat kaksi vuotta. He
ovat laajentaneet näyttelytiloja ja avanneet myös ullakkokerroksen
yleisölle.
Huopatossutehtaasta taidenäyttelytilaksi ja asunnoksi muuntunut Villa Roosa
esittelee modernia tekstiili- ja kuvataidetta. Rakennuksen kolmessa
kerroksessa ja puutarhassa on maalauksia, grafiikkaa, valokuvateoksia,
tekstiilitaidetta ja veistoksia.
Tänä Villa Roosan kuudentenatoista näyttelykesänä on esillä viidentoista
taiteilijan töitä.
Kesäisin näytillä olevan taiteen kirjo on laaja, talvisin järjestetään huopataidenäyttely tehtaan alakerrassa.
Tehtaan perusti vuonna 1951 kirvulainen Mikko Verta. Nimi ”M. Verran Huopa
Oy” näkyy edelleen myytävissä huopatossuissa
Aikanaan huopatossujen kysyntä väheni leutojen talvien takia, ja
hiljentyneen tehtaan ostivat Maisa ja Jorma Kaarna 1990-luvun alussa. He
muuttivat tehtaan asuin- ja näyttelytilaksi.
Talon nykyiset omistajat Malkki ja Granholm ovat halunneet jatkaa hyväksi
koettua ideaa.
– Harrastushan tämä on, mutta samalla se on lähellä työtä. Kesällä teemme
kokopäivätöitä Villa Roosassa, ja meillä yksi kesätyöntekijä, Malkki kertoo.
Eerika Malkki on koonnut taidenäyttelyn.
– Näyttely rakentuu intuitiivisesti kartoittamalla ensin tiettyjä tekijöitä
ja teemoja. Kokonaisuus rakentuu kuitenkin vasta ripustusvaiheessa, hän
kuvailee.
Hän kertoo etsivänsä teosten välille luonnollisia rinnastuksia tai
vastakkainasetteluja. Näyttelyssä esittäytyvät rinnatusten suurpiirteiset ja
pikkutarkat työt.
Mielenkiintoinen yhdistelmä on esimerkiksi sijoittaa lähekkäin aidosta
tuohesta tehtyjä tauluja sekä leipäpussinsulkijoista punottuja teoksia,
jotka muistuttavat kovasti tuohta.
Taidetta on sijoitettu ennakkoluulottomasti myös portaikkoon.
Kerrosten välissä on näkyvillä Suvi Ylisen teos Polku, joka koostuu useista
kymmenistä paperimassakukista. Litistetyt kukat tuovat mieleen
kasvienkeruukansion.
Pihaa puolestaan koristavat Joakim Sederholmin lämpökäsitellystä pellistä
valmistetut veistokset. Hänen suurin teoksensa on kuumasinkittyä peltiä oleva
istuva hahmo, joka ottaa taidenäyttelyvieraat vastaan Villa Roosan oven
vieressä.
Näyttely on avoinna 9. elokuuta saakka.
-----
Etelä-Suomen Sanomat, Anne Siilahti 13.6.2009
Maailmaa molemmilta kanteilta
Uudet tuulet jatkavat puhaltamistaan Villa Roosassa Orimattilassa. Mukana ovat perinteikkään näyttelyn historian ensimmäiset miestaiteilijat, joilta on esillä veistoksia, valokuvia, grafiikkaa ja maalauksia.
– He tuovat erilaisia näkökulmia kokonaisuuteen naistaiteilijoiden rinnalle, kertoo näyttelyn koonnut Eerika Malkki.
Villa Roosa keskittyi naisvaltaisen tekstiilitaiteen esittelyyn 14 kesän ajan. Uusien omistajien, Eerika Malkin ja Jari Granholmin myötä taidemuotojen valikoima laajeni jo viime kesänä, ja samalla linjalla he jatkavat vastakin.
Tuulen tuiverrus kävi talven aikana myös vanhan huopatossutehtaan ullakolla, josta siivottiin vuosikymmenten pölyt ja saatiin lisää tilaa näyttelylle. Sitä tuli myös puutarhasta, jossa on Joakim Sederholmin suuria peltiveistoksia.
Uudet omistajat toivovat puhuria myös kävijämäärään, joka viime kerralla oli noin 1200 vierasta.
– Tänä kesänä toivomme tuplaavamme sen, sanoo Jari Granholm.
Olan taiteilijoita
Eerika Malkki halusi kutsua mukaan ansioituneita paikallisia taiteilijoita. Olasta kotoisin oleva Anna Retulainen ripusti itse maalauksensa persoonalliseen tapaan näyttelyyn ja sen kahvilaan. Pienet, kerrokselliset maalaukset henkivät iättömyyttä ja tuntuvat olevan jatkuvassa liikkeessä.
Orimattilalaisen Ilkka Halson valokuvissa mikään ei ole pientä: taiteilijan manipuloidut ja rakennetut luontokuvat pysäyttävät hämmästelemään, mikä on totta ja mikä ei.
Orimattilalaistuneen kuvanveistäjän Joakim Sederholmin rosoiset ihmishahmot vartioivat puutarhassa ja hänen pienet koiraveistoksensa ullakolla.
Myös Villa Roosan entiseltä emännältä, tekstiilitaiteilija Maisa Kaarnalta mukana on kuvakudoksia.
Kori pussinsulkijoista
Uudet omistajat eivät siis ole hylänneet tekstiilitaiteen perinnettä. Mukana olevat tekstiilitaiteilijat näyttävät, miten rikasta ja kekseliästä materiaalien käyttö voi olla. Virpi Vesanen-Laukkanen kokoaa tulitikuista hellyttävät tytöt, Tiina Ripatti maalaa trasselilla maiseman, Suvi Ylinen rakentaa paperimassasta kasviota ja Outi Martikainen punoo leipäpussinsulkijoista esineitä.
Kovin tavallisesta materiaalista taiteen puolella ei ole kyse Janna Syvänojankaan teoksissa, koska hänen käyttämänsä tuohi liitetään yleisemmin käsitöihin.
Aino Kajaniemen kuvakudokset ovat perinteisempää lajia, mutta niissäkin vahva viivan käyttö vie ajatukset yli taiderajojen piirustuksiin. Ulla Pohjolan pienissä teoksissa on tekstiilitaiteeseen kuuluvaa käsintekemisen makua.
Villa Roosan uudistuneen näyttelykokonaisuuden täydentävät Pekka Paikkarin palaneita seiniä, kattoja tai lattioita muistuttavat veistokset, Juho Karjalaisen massiiviset etsaukset ja Olli Marttilan herkät pastellimaalaukset.
-----
Orimattilan Sanomat, Saara Larkio 28.5.2008
Villa Roosan taidetarjonta laajenee valokuviin ja kuvanveistoon
Villa Roosan taidekesässä nähdään tulevina kuukausina 14 taiteilijan teoksia, joista yhdeksän tekstiilitaiteilijoita ja tuttuja Villa Roosan edellisvuosien näyttelyistä. Tekstiilien ohella Yhdessä-nimisessä näyttelyssä voi aiemmista vuosista poiketen tutkailla veistoksia, valokuvia, maalauksia ja grafiikoita.
Villa Roosassa ennen näkemättömiä taiteilijanimiä ovat muiden muassa taidegraafikko Eeva-Liisa Isomaa (s.1956), kuvanveistäjä Heli Ryhänen (s.1971) ja valokuvaaja Marjukka Vainio (s.1953).
Uusia ovat myös omistajat, yrittäjäpariskunta Eerika Malkki ja Jari Granholm, jotka ostivat Orimattilan Käkelässä sijaitsevan vanhan huopatossutehtaan Maisa ja Jorma Kaarnalta viime vuoden lopulla. Pari muuttaa kakkoskerroksen olohuoneensa näyttelytilaksi kesän ajaksi, alakerrassa sijaitsevat vanhat näyttelytilat, kahvila ja tehtaanmyymälä.
– Oli alusta asti selvää, että laajennamme näyttelytarjontaa tekstiilitaiteen ulkopuolelle. Muut taiteenlajit ovat olleet minulle läheisempiä lapsesta asti. Tekstiilitaide ei kuitenkaan ole niin kapea-alaista kuin moni saattaa kuvitella, Malkki huomauttaa.
Tällä Malkki tarkoittaa ennakkoluuloja, joissa tekstiilitaide mielletään vain ryijyiksi ja poppanoiksi. Esimerkiksi kuvanveistäjä Heli Ryhänen käyttää teoksissaan tekstiilejä luoden materiaaleista ihmishahmoja mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.
– Varsinkin miehillä saattaa olla torjuva ennakkokäsitys tekstiilitaiteesta. Tarkoitus olisi saada pääkaupunkiseudulta Lahden moottoritietä ajavat poikkeamaan tänne, eikä pelkkä tekstiilitaide saa välttämättä äijiä kääntämään autojaan reitiltä, Granholm epäilee.
Vuonna 1951 valmistuneessa Villa Roosassa on neliöitä 830, joista asuinpinta-alaa on noin 300 neliötä. Markkinoinnin ammattilainen Granholm ja sisustusarkkitehti Malkki ovat asuneet rakennuksessa puolisen vuotta, ja töitä on riittänyt.
– Tämä projekti on ollut sisustusarkkitehdin unelma ja talonmiehen painajainen, Granholm veistelee.
Miehen mukaan epätoivon hetkiä pitkän remonttirupeaman aikana ei ole tullut. Kaunis miljöö on mahdollisuuksia täynnä.
– Huomasimme Villa Roosan myynti-ilmoituksen nettipalstalta ja ajoimme melkein saman tien Sipoosta tätä katsomaan. Kyllä me olimme heti myytyjä. Eerikan ammatti vaikutti tottakai ratkaisevasti ostopäätökseemme.
Tiloihin on tehty pintaremontti, eikä tehdasrakennuksen rosoisuutta ole haluttu peitellä. Suomalaista designia löytyy myös tehtaanmyymälästä, josta voi hankkia erilaisia käyttöesineitä, grafiikanlehtiä, kirjoja, taidekortteja- ja julisteita sekä luonnollisesti huopatossuja. Tulevaisuudessa ostoksia voi tehdä Villa Roosan nettisivuilla.
–Kahvila ja terassi jatkavat, haaveissa siintävät lisäksi ravintola ja viinitarjoilu, Granholm kertoo.
– Ensi kesäksi olisi tarkoitus laajentaa taidenäyttelyä pihapiiriin sekä ullakkotiloihin, missä on 300 neliötä lisää tilaa, Malkki vihjaa.
Villa Roosa on avoinna 14.6.–10.8. joka päivä juhannusta lukuunottamatta klo 11–18.
-----
YLE/Lahden radio, Johanna Talasterä 11.6.2008
Linkki juttuun ja haastatteluun:
Villa Roosa Orimattilassa ei ole hiljainen huopatossutehdas
-----
Orimattilan Sanomat, Saara Larkio 13.6.2008
Villa Roosan avajaisissa tyytyväinen kuhina
Näyttelyä kiiteltiin ”raja-aitoja rikkovaksi” ja ”upeasti kootuksi”
- Tässä näyttelyssä suutarin ei todellakaan tarvitse pysyä lestissään, totesi Tekstiilitaiteilijat TEXO ry:n puheenjohtaja Tuija Maija Piironen Villa Roosan näyttelytilassa keskiviikkoiltana.
Piironen piti avajaispuheen Villa Roosan Yhdessä -näyttelyn avajaisissa kuvaten taideantia raja-aitoja rikkovaksi ja omannäköisekseen. Tällä Piironen viittasi entisen huopatossutehtaan historiaan nimenomaan tekstiilitaiteen näyttämönä. Uudet vetäjät Eerika Malkki ja Jari Granholm toivat Villa Roosaan tekstiilitaiteen ohella valokuva- ja maalaustaidetta sekä grafiikkaa. -Karamellipaperi, bambu, tekoturkis, siima ja hyttysverkko; tällaisia erikoisia materiaaleja huomasin näyttelyä kiertäessäni, Piironen jatkoi.
Kutsuvieraiden joukossa oli muun muassa paikallisia taiteentekijöitä ja vaikuttajia. Paikalle oli päässyt myös osa näyttelyssä mukana olevista taiteilijoista.
Vieraat saivat nauttia taiteen ohella vielä akustisesta musiikista, kun Vuokko Hovatta ja Tuure Kilpeläinen esittivät viiden kappaleen setin.
Naisjoukko tietoinen valinta
Villa Roosan kesänäyttelyssä on esillä kaikkiaan 14 taiteilijan töitä, joukossa muun muassa Marjukka Vainion valokuvia ja kuvanveistäjä Helena Ryhäsen tekstiilitaidetta sekä Aino Kajaniemen tekstiilitöitä.
Kaikki esillä olevat työt ovat naistaiteilijoiden luomuksia. Jotkut avajaisvieraat kyselivät asiasta Eerika Malkilta.
-Kyseessä oli ihan tietoinen valinta. Koska aikaisemminkin Villa Roosan näyttelyissä on ollut vain naistaiteilijoita, ajattelin aloittaa pehmeällä laskulla. Ensi kesänä pyydän mukaan miestaiteilijoita, Malkki kertoi.
Jyväskylässä asuva taiteilija Kajaniemi kommentoi avajaisten jälkeen näkemäänsä ”hienoksi ja vaikuttavaksi”.
- Näyttely oli minusta upeasti koottu ja sisälsi paljon kontrasteja. Kaikesta näki, että Eerika oli pohtinut kokonaisuutta huolella, Kajaniemi kiitteli.
Kajaniemi jatkoi naurahtaen: Villa Roosa on tilana niin vaikuttava, että on vaikea kuvitella minkään näyttävän siellä huonolta!
Kajaniemeä itseään miellyttivät erityisesti Eliisa Isoniemen grafiikat.
- En itse ole taiteilijana kärjistäjä, joten Isoniemen työt tulivat lähemmäs kuin vaikkapa Ryhäsen teokset. Kajaniemestä on hienoa, että Villa Roosan toiminnalle on löytynyt jatkaja. Tähän yhtyivät monet avajaissvieraatkin.
-----
Suomenmaa, Jari Laukkanen 19.6.2008
Nykytaide on vahvasti esillä Villa Roosassa
Kesänäyttely kutsuu katsomaan
Orimattilassa sijaitsevalla Villa Roosalla on pitkä taidenäyttelyiden perinne. Viime viikolla siellä avautui viidestoista kesänäyttely nimeltään Yhdessä. Nimi viittaa esillä olevien teosten materiaali- ja tekniikkakirjoon. Tarjolla on grafiikkaa, veistoksia, valokuva- ja tekstiilitaidetta neljältätoista taiteilijalta.
Aiemmin, tekstiilitaiteilija Maisa Kaarnan emännöidessä Villa Roosaa, näyttelyt ovat keskittyneet tekstiilitaiteen esittelyyn. Nyt toiminnan aloittavat uudet yrittäjät, Eerika Malkki ja Jari Granholm. Pariskunta on uudistanut näyttelyn ilmettä siten, että esillä on myös kuvataidetta. He ovat myös lisänneet galleriatilaa ja suunnittelevat ympäristötaideteosten ja veistosten tuomista talon pihapiiriin.
Taide ja tapahtumien järjestäminen on tuttua uusille galleristeille. Sisustusarkkitehti Malkki on lapsuudesta asti ollut tekemisissä taiteen ja kanssa ja työssään hän on toteuttanut useita julkisia sisutusprojekteja. Granholm on toiminut mainonnan suunnittelijana ja tapahtumatuottajana. Villa Roosa on heille paikka, jossa he voivat yhdistää työn ja asumisen saman katon alle.
Näyttelytilaan astuessaan katsoja kohtaa rullatuista lakanoista kootun veistoksen. Tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemen Pino-niminen teos tuo mieleen sekä lakanapinon että valkoisista koivuhaloista kootun puupinon. Samantyyppistä materiaalilla ja nimellä leikittelemistä voi taidematkailija ihailla myös Mäntän Honkahovissa, jonka pihalla seisoo Klapikas A, Jari Männistön klapeista kokoama lapikkaan muotoinen suurikokoinen veistos. Kajaniemi esittelee Villa Roosassa edellisten vuosien tapaan myös kokoelman taidokkaita kuvakudoksia, joiden aiheiden hän kertoo heijastelevan ihmisen elämään liittyviä asioita, tunteita ja tilanteita.
Johanna Suonpää on myös aiemmista Villa Roosan kesänäyttelyistä tuttu taiteilija. Hän toteuttaa kiehtovasti dynaamista liikettä ilmaisevat kolmiulotteiset teoksensa kierrätysmateriaalista – kaapelista, muovista, kankaasta ja langasta.
Heli Ryhänen on kuvanveistäjä, jonka materiaaleina ovat mm. kangas ja teräs. Hän kertoo kuvaavansa ihmiskehon välityksellä yksilön ratkaisuja muutostilanteissa. Ryhäsen vaikuttavat teokset on sijoitettu eri puolille näyttelyä. Pehmeät veistokset leikittelevät merkityksillä ja ironisoivat monumentaalisuutta.
Villa Roosan yläkertaan levittäytyvien Marjukka Vainion hienovireisten valokuvateosten aiheina ovat kasvit ja niiden elinkaari silmuista lakastumiseen. Teemoina ovat elämän kiertokulku, muutos, kasvu ja kuolema.Vainio toteuttaa teoksensa itse kehittämillään, kokeellisilla valotus- ja vedostustekniikoilla
Taiteen lisäksi Villa Roosassa vierailijaa ilahduttaa kaunis miljöö. Vanha huopatossutehdas on mielenkiintoinen näyttelytila. "Tehtaanmyymälästä" voi ostaa taidekortteja, grafiikkaa sekä mm. erilaisia huopatuotteita ja taidenautinnon lomassa voi herkutella kahvilan antimilla. Vierailu Villa Roosassa on hyvä syy poiketa kesäiseen Orimattilaan.
-----
Etelä-Suomen Sanomat, Taina Salakka-Kontunen 20.6.2008
Villa Roosan uudet kasvot
Uudistuneessa tehdasrakennuksessa entistä laajempi kesänäyttely
Orimattilan vanha huopatossutehdas Villa Roosa on avautunut kesänäyttelyvieraille uusien omistajiensa uudistamana. Tuttu idylli ja ruusupensaiden vieno aromi on ennallaan, mutta sisällä tuoksuu tuore maali ja puu. Tiloja on remontoitu ja näyttelytila on entistä laajempi.
Villa Roosaa isännöivät Sipoosta Orimattilaan muuttaneet Eerika Malkki ja Jari Granholm. Malkki on sisustusarkkitehti ja Granholm mainonnan suunnittelija ja tapahtumajärjestäjä; itsestäänselvää on, että molemmat rakastavat taidetta. Villa Roosa on nyt heidän kotinsa, ja myös heidän suunnittelutoimistonsa Moderni Oy muutti saman katon alle.
Talon edellisen omistajan Maisa Kaarnan tekstiilitaulujen tusina ja Suvi Ylisen herkät paperimassaveistokset saattelevat näyttelyvieraan yläkertaan. Eerika Malkin kokoamassa kesänäyttelyssä on kahdessa kerroksessa esillä teoksia neljältätoista taiteilijalta, yhteensä 77 teosta.
Kaikki neljätoista taiteilijaa ovat naisia. Heistä yhdeksän käsittelee teoksissaan tekstiiliä tavalla tai toisella, joten tekstiilitaiteen tyyssijana tunnettu Villa Roosa ei kokonaan poikkea perinteestään.
Näyttelyn teosten materiaalien kirjo ulottuu karamellipaperista hyttysverkkoon ja bambusta nappeihin.
Katsokaa, miten kauniin korsetin Virpi Vesanen-Laukkanen pystyy tekemään karamellipapereista, miten jyhkeästi Heli Ryhänen muuntaa kankaat, turkikset ja nahkat veistoksiksi ja mitä aistikasta Ulla Pohjola on saanut aikaan siimasta ja kymmenestätuhannesta napista.
Esillä on myös valokuvia, maalauksia ja grafiikkaa. Kokonaisuus on ilmava ja hillitty, mutta myös yllättävä; se hyödyntää tyylikkäästi tilan erityispiirteet, korkeuden, portaikot ja sopukat. Ei ihme, että näyttely on jo herättänyt huomiota ja noteerattu kesän kiinnostavimpiin kuuluvaksi.
Kehitys jatkuu
Ennen kuin tähän asti päästiin, Jari Granholm ja Eerika Malkki tekivät urakalla töitä vanhassa kiinteistössä.
Näyttelytilat kohennettiin pintaremontilla. Osa kahvilan kalusteista uusittiin. Ja "tehtaassa pitää olla tehtaanmyymälä", kuten Granholm sanoo. Siellä myydään muun muassa huopatuotteita, kehyksiä, grafiikkaa ja taidekirjoja.
Pihallakin on tapahtunut. Villa Roosan ympäri pääsee nyt kiertämään idyllistä hiekkapolkua pitkin. Kahvilavieraille on myös kunnostettu pieni terassi.
–Nyt, kun avajaiset on pidetty, ehdimme toivottavasti raivata puutarhaa, Eerika Malkki naurahtaa.
Eivätkä haasteet siihen lopu. Talossa olisi vielä ullakollakin tilaa, jota kaavaillaan näyttelykäyttöön.
Tekstiili- ja kuvataiteen kesänäyttely Yhdessä, Villa Roosa, Käkelänraitti 4, Orimattila. Juhannuksena 20.–22.6. suljettu, 23.6. lähtien avoinna 10.8. saakka päivittäin 11–18.
-----
Aluelehti/Seutu4, Pirjo Tikkanen 2.7.2008
Villa Roosassa tapahtuu ja taide kukoistaa
Vanhan huopatossutehtaan, Villa Roosan, komea profiili pilkistää koivukujan päässä. Vuonna 1951 valmistuneen talon uudet omistajat Eerika Malkki ja Jari Granholm ovat pistäneet tuulemaan, ja kesän taidenäyttely on lähtenyt käyntiin mukavasti. Malkki on ammatiltaan sisustusarkkitehti ja Granholm mainonnan ja markkinoinnin ammattilainen.
Talon sisällä seinien pinnat hohtavat uutta maalia ja avarassa näyttelytilassa pääsevät tilaa vaativat työtkin oikeuksiinsa. Näyttelytila on lähes kaksinkertaistunut, kun iso osa yläkertaa avattiin myös näyttelytilaksi. Tarkoituksena on remontoida myös suuri ullakkotila näyttelytilaksi. Pariskunnan oma asunto kiertää yläkerran näyttelyhallia ja käsittää neljä isoa huonetta ja suuren toimiston.
Vastaanotto on ollut hyvin myönteinen. Se kannustaa eteenpäin ja suunnittelemme jo ensi kesää. Haluamme vierailijoiden viihtyvän myös talon puutarhassa.
Puutarhaa kunnostetaankin urakalla ja ensi kesäksi sinne on tarkoitus koota veistosnäyttely. Myös kahvilatoimintaa on tarkoitus laajentaa entisestään. Yrittäjähenkeä ei näytä tältä pariskunnalta puuttuvan.
Yhdessä
Tämän kesän taidenäyttelyn nimi on Yhdessä ja se koostuu 14 naistaiteilijan teoksista. Näyttelyn koonnut Eerika Malkki halusi osin jatkaa tekstiilitaidelinjalla, mutta mukana on myös kuvataiteilijoita.
Erityistä mielenkiintoa ovat herättäneet Virpi Vesanen-Laukkasen karamellipapereista valmistetut aistikkaat korsetit. Mukana on myös mm. Maisa Kaarnan tekstiilitöitä, Helena Hyyryläisen kaunista, läpikuultavaa silkki- ja metalli painantaa ja Johanna Suonpään kierrätetystä kaapelista ja erilaisista muovi-, kangas- ja lankamateriaaleista valmistettuja kudonnaisia sekä Aino Kajaniemen näyttäviä tekstiiteoksia. Lisäksi mukanan on maalauksia ja grafiikkaa sekä valokuvataidetta.
Tyylikkään näyttelyn ohella katse kiinnittyy väistämättä myös talossa yhä nähtävissä oleviin muistoihin vanhan huopatossutehtaan ajoilta: voimapyörään katossa, massiivisen betonilattian valuun ja korkean katon muotoihin. Alkuperäisiä huopatossujakin on yhä myynnissä myymälässä. Niitä on kuulemma vintti vielä puolillaan.
Korkeat vanhat kirkon ovet avautuvat kahvilaan ja näyttelytiloihin ja näyttelyhallin perällä voi istahtaa vanhoihin kirkonpenkkeihin lepäämään.
Rohkea rokan syö
Kun Eerika Malkki ja Jari Granholm näkivät Villa Roosan myynti-ilmoituksen vuoden 2007 lopulla, meni heiltä ostopäätöksen tekemiseen vain pari viikkoa ja puolen tusinaa visiittiä taloa katsomaan. Talon entiset omistajat Maisa ja Jorma Kaarna olivat ostaneet hiljentyneen huopatossutehtaan 1991 ja kunnostaneet yläkerran kodikseen ja alakerran näyttelytilaksi.
Olimme kiinnostuneita kiinteistöistä, joissa työn ja asunnon voi hyödyntää samassa tilassa. Villa Roosan suhteen hirvitti sen suuri koko ja vanhan talon mahdolliset viat.
Uudet orimattilalaiset ovat viihtyneet kaupungissa mainiosti ja työteliäs tahti näyttää sopivan molemmille hyvin. Pariskunnan työnjako on selvä: Malkki hoitaa taidenäyttelyn ja sisustuksen, Granholm mainonnan ja markkinoinnin. Itse asiassa Villa Roosan hoito on täynnä monitoimitalonmiehenhommia. Apuna heillä on kesätyöntekijöinä kaksi muotoiluinstituutin opiskelijaa.
Villa Roosan kesänäyttely ja kahvila avoinna 14.6.-10.8. joka päivä klo 11-18.
-----
Divaani 5/08, Mariia Sarilo
Huopatossutehtaan uusi elämä, s.58-65
-----
|
