Kesänäyttely 2009

Outi Martikainen

Outi Martikaisen taito löytää arkipäivän ylijäämä materiaaleista, hukka- tai leikkuupaloista ja kirpputorien myyntipöytien uniikeista löydöistä tarvikkeet taideteoksiinsa saa meidät katsojat heräämään, kuinka monin tavoin taiteilija voi kertoa meille tarinoitaan. Käytetyn kuidun ei aina tarvitse olla uutta, sillä materiaalin säästäminen, uudelleenkäyttö ja tarkkuus tai jopa nuukuus, turhan kuluttamisen sijaan, ovat ominaisia lähtökohtia Outin työskentelylle.

Materiaalien keräämisen avulla; leipäpussinsulkijat, pesulalaput tai vaatteen kokomerkintänauhat siirtyvät talteen Outin materiaalipankin tarvikkeistoon odottamaan omaa aikaansa. Aikaa vapaalle assosiaatiolle tarvitaan, ennenkuin Outin muistot ja hänen tärkeiksi kokemansa kuva-aiheet löytävät kullekin materiaalille sen lopullisen aiheen, jota hän lähteen työstämään luonnoksiksi.

Materiaali- tai tekniikkakokeilujen avulla syntyy taiteilijan näppärien sormien ja aivojen yhteistyönä mieleen muistikuvia. Sormien haptinen muisti siirtyy mielen materiaalimuistiksi. Luonnos siirtyy muistikuvasta kaksi- tai kolmiulotteiseen muotoon. Outi soveltaa luovasti perinteisiä käsityötekniikoita ja usein hän muuttaa käyttämänsä tekniikan muuttaen sen kuhunkin työhön liittyvään oikeaan, suurennettuun mittakaavaansa.

Mielenkiintoinen vastakohta syntyy menneisyyteen liittyvien kuva-aiheiden kohdatessa nykymateriaalit. Leipäpussinsulkijoista ”on leivottu” taitellen pyöreän herkullinen Jokapäiväinen leipämme ja sama materiaali toistuu perinteisemmin Tuohivirsuissa tai Tuohitorvessa, jolloin muovipäällysteinen pussisulkija ristiriitaisesti muistuttaa aikaisemmin käytetyn tuohen sijaan kehityksen kulun nopeudesta.
 
Tiina Ventelä