Maiju Ahlgrén

Piilevää tekstiilitaidetta -teos syntyi havainnosta arkisessa puheessa vilisevästä tekstiiliperäistä sanastosta. Vaikka tekstiilin tekeminen muuten alkaa olla melko marginaalista Suomessa, vilkuttelee se elävänä ihmisten huulilla ja käsitteinä mielissä. Teos on ehdotus kuinka piilevän voi tuoda esille.

On ollut hauska huomata, kuinka tekstiilitaidetta on kaikkialla. Puhutaan ”punaisesta langasta”, ”elämän tilkkutäkistä”, ”tavallisesta sukankuluttajasta”, ”henkirievusta” jne. sen enempää sanontojen alkuperää miettimättä. Käsitteet ovat syntyneet eri aikakausina, mutta ovat puheessa ihan tätäpäivää.

Selvitin joidenkin sanojen alkuperää. Esim ”rihma” (kuten sanonnassa ”ilman rihman kiertämää”) on balttiperäinen, arviolta 1600-luvulta oleva sana. Tätä ajallista taustaa vasten on huvittavaa, että myös uusmedia netteineen ja verkko-alkuisine käsitteineen, on inspiroitunut tekstiilisanastosta.

Teos muodostuu n. 300 kappaleesta pinssejä, klassisesta esineestä jonkin tuotteen tai ajatuksen promotoimisessa. Pinssit on päällystetty kankailla, joihin on kirjottu ko sanastoa. Pohjakankaissa on ajallista laajuutta, esim. vanhoja damasteja – laminoituja mikrokuitukankaita. Osassa pinsseistä ei ole tekstiä, mutta pinssi on päällystetty esim. ristipistotyöllä, käsinkudotulla pyyhekankaalla jne.

Pinssit muodostavat seinälle pikselikuvan silmästä, eräänlaisesta friikin silmästä. Silmä/katse on tarkoitettu humoristiseksi kommentiksi friikkiydestä: maailmasta löytää juuri sen minkä haluaa nähdä.