Kevätnäyttely 2010

Tapani Kokko

Tapani Kokko tunnetaan parhaiten erikokoisista puuveistoksista, joiden pääasiallisena aiheena ovat ihmiset. Niiden rinnalla hän on tehnyt jo pitkään reliefejä, joissa hän kaivertaa ja värittää kuvia vanerilevylle. Aivan uusi aluevaltaus ovat puupiirrokset, joissa kuva syntyy paperille. Hän käyttää vaneria reliefien tavoin, mutta vedostaakin laatalle levitetyt värit paperille.
- Kaiverretun puun jäljet toistuvat kuvassa, mutta lopputulos ei ole samalla tavalla fyysisesti ja esteettisesti raskas kuin reliefi, Kokko kuvailee.

Lapsuus ja aikuisuus sekoittuvat Tapani Kokon teoksissa mielikuvitukselliseksi saduksi. Seikkailu jatkuu seinältä veistoksiin ja veistoksista performanssiin.
- Lasteni kautta olen löytänyt omat lapsuusmuistoni, joita käsittelen teoksissani, Kokko selittää.
Hän on kahden pikkupojan isä ja kertoo seuraavansa lastensa leikkejä tarkasti. Erityisen kiehtovina näyttäytyvät lännenmiehet pyssyineen. Aihepiiri on Kokon töissä suhteellisen tuore.
- Länkkärin leikkiminen oli hienoa, nyt on hienoa päästä taiteilijana käsittelemään leikkimistä ja lasten mielikuvitusmaailmaa.

Kokon puupiirrosten estetiikka tuo mieleen eteläamerikkalaisen taiteen. Selkeissä piirroksissa ääriviivoilla on tärkeä merkitys. Teoksissa on hiven julistemaista suoraviivaisuutta ja aimo annos mystiikkaa. Tärkeä rooli on luurangolla, joka näyttäytyy pikemminkin humoristisena veijarina kuin kuoleman lähettiläänä.

Kuvien karnevalismi on perinnetietoista ja helposti lähestyttävää. Missään vaiheessa se ei jää pinnalliseksi viittailuksi vaan näyttää pikemminkin läpi asti vedetyltä asenteelta. Nauraminen kyseenalaistaa vallitsevat arvot ja rikkoo rajan pyhän ja maallisen välissä. Kokko kieltäytyy uskomasta auktoriteetteja ja tarjoaa vaihtoehtoisen lähestymistavan. Olennaista on katsoa maailmaa ilman turvallisuushakuista asennetta.

Kokon vahvuuksia on kyky pelkistää olennaiseen. Symboliikka on suoraviivaista mutta ei missään vaiheessa ryppyotsaista. Teosten mittakaavassa on usein oivalluksia, jotka hymyilyttävät ensi näkemältä. Kaikkea ei kuitenkaan ole tarkoitettu vitsiksi. Surumielisyys kuultaa läpi monin paikoin. Teoksista välittyy vahva empatia. Se kohdistuu erityisesti lapsuuttaan parhaillaan kokeviin sekä lapsuutta haikaileviin ihmisiin.

- Veikko Halmetoja -

takaisin